16 hengen porukka lähti Jyväskylän Harjukadulta matkaan iloisin ja odottavin tunnelmin tutustumaan Viron viini- ja siiderituotantoihin. Matkalla Helsingin laivasatamaa pidettiin musavisa, jossa piti arvuutella 50-luvun musiikkiesiintyjiä aina 2000-luvulle asti. Bussiohjelman jälkeen pian olimmekin satamassa, josta laiva kuljetti porukan kohti Tallinnaa.
Ensimmäinen tilavierailu oli heti perjantai-iltana matkalla Parnuun, Jaani Hanson tilalla. Tilan isäntä Alvar Roosimaa otti porukan vastaan ja kävelytti meitä heti ulkona tiluksilla. Tilalla valmistettiin erilaisia siidereitä, jotka ovat tehty shampanjamenetelmällä. Juomien laatu ja maku olivat sen mukaisia eli herkullisia. Maistelun lomassa tarjolla oli pikkusuolaista. Kerrottakoon, että vuodesta 2016 lähtien Jaani Hanso on sertifioitu luomusiiderin tuottaja. Illan tummuessa matka jatkui kohti hotelli Pärnua, jossa vietimme seuraavat kaksi yötä.
Seuraavana päivänä aamupalan syötyämme lähdimme kohti Pootsi mõisin historiallista viinitilaa, joka sijaitsee Lounais-Virossa 35km Pärnusta. Meitä oli vuonna 1818 rakennetun kartanon pihassa vastassa sommelier Ülar Talumaa, joka esitteli paikan kaunista pihamaata kertoen samalla paikan historiasta ja toiminnasta. Omalla tilalla kasvaa mm. 4 ha kirsikkaa, mutta he ostavat muualta mm. mustaherukkaa, mustikkaa ja raparperia viinin tuotantoonsa. Tilan tuotantokapasiteetti on 15000 litraa. He valmistavat myös erilaisia limonadeja sekä väkeviä alkoholituotteita.Vasta vuonna 2018 he aloittivat valmistamaan virolaisia käsityöhedelmä- ja marjaviinejä myyntiin. Pootsi mõisin tila ei ole pelkästään viinitila, koska siellä erittäin hyvät fasiliteetit järjestää konsertteja, kokouksia, juhlia, viininmaistajaisia ja seminaareja sekä yöpyä heidän majoitushuoneissaan.
Päivän ensimmäisen tilavierailun jälkeen olikin aika siirtyä kohti Saarenmaata. Lämmin keli helli matkaseuruetta ja iloisin tunnelmin taitoimme matkaa kohti Virtsun lauttasatamaa. Taisipa jokunen janojuomakin matkaseurueella kulua! Päästyään lautalla Virtsusta Kuivastoon jatkoimme matkaa kohti Saarenmaan Ideafarmiin. Se perustettiin vuonna 2009 ja viinien kokonaistuotanto on 15000 litraa vuodessa kolmella eri tilalla. Viinien tai tarkemmin sanottuna alkoholituotteiden raaka-aineina käytetään mm. nokkosta, raparperia, sipulia, porkkanaa, voikukkaa, syreeniä ja tomaattia. Maistelimme idyllisessä ja hyvin erilaisessa ympäristössä Maria Kaljusten johdolla noin 20 erilaista viiniä (alkoholituotetta), joiden joukossa oli myös lääkemäisiä tuotteita. Myymälässä oli myynnissä paljon erilaisia kastikkeita, öljyjä, siirappjeja sekä muita tuotteita. Heillä toimii myös verkkokauppa. Kuvastavaa Ideafarmin maistelussa oli se, että ihmisillä oli maistelun aikana todella hauskaa. Välillä meno meinasi revetä ihan tolkuttomaan nauramiseen, mutta joviaalisena ihmisenä Maria Kaljuste ei siitä välittänyt vaan ainoastaan rennon hauskasta tunnelmasta, jotta porukka viihtyi.
Viimeiset naurun kyyneleet pyyhittyään viiniklubilaiset nousivat taas bussiin, jonka nokka näytti seuraavaksi suomalaisen Pekka ”Peke” Elorannan omistamaa viinitilaa nimeltään Luscher&Matiesen Muhu Veinitalu. Aurinko porotti lämpimästi Muhun alkuiltaa ja viimeiset kilometrit menimme pientä kärrypolkua kunnes saavuimme pihaan, jossa oli vastassa rennon letkeä kaveri Peke. Heti tuli tervetullut olo, kun Peke meidät vastaanotti. Päästyään päärakennuksen takapihalle varjon puolelle Peke alkoi kertomaan yksityiskohtaisesti tilan historiasta ja toiminnasta. Sen juuret Viron ensimmäisenä viinitilana ulottuu aina vuoteen 1910 ja tilalla voi majoittua ja järjestää juhlia sekä tapahtumia.
Maisteltuamme eri viinejä kohokohtana Peke oli säästänyt meille maisteltavaksi maailman pohjoisinta Pinot Noir rypäleestä tehtyä viiniä. Vaikka hän itse sitä tuotetta vähän raakileeksi vielä arvioikin, niin klubilaisten mielestä sen laatu oli jo tarpeeksi hyvä kaupallistamiseen. Kokeilut siis jatkuvat tämän tuotteen ympärillä. Pinot Noiria ollessa vielä lasin pohjalla lähdimme tutustumaan viiniköynnöksiinn ennen kuin meille tarjoiltiin keittiön loihtima kolmen ruokalajin fine dining tason illallinen. Auringon pikku hiljaa laskiessa olikin aika lähteä kohti Pärnun hotellia. Paluumatkan ehkäpä mieleenpainuvin hetki osui Kuivastun lauttasatamassa. Siellä osa klubilaisista heittäytyi muiden turisten kanssa tanssimaan lauttaa odotellessa. Macarenan tahdissa notkeat lanteet heiluivat myös bussikuljettaja Jarilla. Pitkän ja antoisan päivän jälkeen saavuimme takaisin hotelli Pärnuun, jossa osa matkalaisista kävi vielä pyörähtämässä kaupungin iltaterassilla.
Koitti reissun toiseksi viimeinen päivä sunnuntai, jonka ohjelmassa oli vielä käydä vierailulla kahdessa viinitalossa ennen siirtymistä Tallinnaan viimeiseksi yöksi. Päivän ensimmäinen viinitila oli Mamm&Frukt Pärnu veinimaja Valgerannassa, jonne oli 10 minuutin ajomatka hotellilta. Siellä Helen Huberg otti klubilaiset vastaan ja siirryimme maistelemaan saman tien erittäin idylliseen juhla- ja maistelutilaan eri viinejä. Tila on aloittanut toimintansa vuonna 2015 ja mieleenpainuvin juoma maistelussa oli punajuuresta valmistettu kuohuviini. Viinejä he valmistavat mm. mustaherukoista, kirsikoista ja mansikoista sekä raparperista. Heillä on myös verkkokauppa, josta voi tilata heidän tuotteita.
Iloisissa tunnelmissa klubilaiset lähtivät siirtymään matkan viimeistä viinitilaa, joka on enemmän tunnettu siidereistään. Tori Siidritalu sijaitsee reilu 30 km Pärnusta koilliseen. Tilaa ovat pitäneet vuodesta 2014 Karmo Haas ja hänen puolisonsa Veranika. Siellä kasvatetaan luomuomena- ja viiniköynnöspuita. Tilan tuotteet ovat voittaneet vuosien varrella useita palkintoja kotimaan ja kansainvälisissä kilpailuissa. Siidereiden ja viinien lisäksi he valmistavat liköörejä sekä alkoholittomia tuotteita kuten limsoja. Viljelyssään he käyttävät mahdollisimman luonnonmukaisia keinoja ja periaatteita.
Matkan viimeinen yöpyminen vietettiin Tallinnassa, jossa kävimme vielä viimeisellä illallisella Paat nimisessä ravintolassa. Se sijaitsi reilun 10 km päässä Tallinnan keskustasta meren rannalla. Sijainti oli loistava, mutta ennakkoon kehuttu ruoka sai klubilaisilta kritiikkiä, sekä palvelu oli hidasta. Lisäksi kaikkia ruokia, jotka olivat esillä ravintolan nettisivuilla ei voinut tilattua. Mutta täydellinen auringon lasku ja upea paikka sai illan tunnelman pysymään kuitenkin plussan puolella. Illallisen jälkeen koitti enää viimeinen yö Metropol hotellissa, minkä jälkeen koitti kotimatka.
Maanantaiaamuna oli vielä aikaa käydä Tallinnassa ostamassa viimeiset tuliaiset ennen laivaan nousua. Kaiken kaikikiaan onnistuneen matkan takana oli myös bussikuljettaja Jari, joka osasi valita Viron päässä oikeat suunnitellut reitit, jonka aikataulut pysyivät tarkkoina. Kaikki sujui hyvin rennolla fiiliksella, ja Jarin joviaalisuus matkan aikana takasi erittäin onnistuneen retken Viroon ja sen tutustumisen viini- ja siiderituotantoon. Suosittelen kaikille tutkimaan Viroa myös viinimaana sen takia, koska valtio sai virallisen EU-tason tunnustuksen virallisena viinimaana. Maan pohjois- ja itäosissa on paljon muitakin viinitiloja, mutta yhteen pitkään viikonlopun matkaan ei pysty kaikkea ahtaamaan. Viikko kuluisi helposti lisää, jotta maan loput tunnetut viinitilat olisi kierretty. Lisäksi maasta löytyy todella kovia siiderin tekijöitä luonnon mukaisin keinoin ja jopa shampanjamenetelmällä valmistettuna.